Kouvolassa on lauantaina 24.5. Kympin nainen –tapahtuma, jossa
museokin on paikalla. Tapahtumatorilla on museon esittelypöydässä ihmeteltävänä joitakin kauneudenhoitoon
liittyviä esineitä. Tartuin taas Emännän tietokirjaan ja tässä poimintoja kauneudenhoidosta
1930-luvulla:
”Kaiken
kauneudenhoidon perustana on terve, puhdas ruumis. Nykyään ei tyydytä
kauneuteen, jonka voi saada sivelemällä ihoon maalia, kiristämällä vartaloa
ylen kireillä liiveillä jne. vaan kauneuden ihanteena on sopusuhtaisesti
kehittynyt, voimistelulla, kylvyillä ja liikunnalla nuorekkaana ja terveenä
pysytetty ruumis.” (Emännän tietokirja, II osa, 1932: Kauneudenhoito)
”Paras kauneudenhoito
on yleinen ruumiinhoito kasvojen hoidon ohella. Nuorekkaana pysyy, ken elää
terveesti lähellä luontoa, urheilee ja voimistelee ja pitää huolen asuntonsa
ilman puhtaudesta sekä yöllä että päivällä.” (Emännän tietokirja, II osa,
1932: Kasvojen hoito)
”Kasvojen
jokapäiväinen puhdistaminen on tärkeää. Parasta pesuvettä on sadevesi.”
”Puuteri on yleinen
kauneudenhoitoväline. Puutereita on erilaisia, kuten perunajauho-, vehnä-,
riisi-, talkki-, magnesium ja sinkkioksidipulveria. Puuteri peittää rumia
läiskiä, parantaa ehkä huonoa kasvojen väriä ja imee itseensä hikeä ja ihon
talia.” (Emännän tietokirja, II osa, 1932: Kauneudenhoito)
Museon kokoelmissa on pieni hopeinen puuterirasia. Se
näyttää siltä, että se olisi tehty taskukellon kuoriin. Kannessa on
kaiverrettuna nimikirjaimet MN. Puuterirasia on ollut häälahja sulhaselta
morsiamelle. Verner ja Martta Niemelä
vihittiin lokakuussa 1928.
Ryppyjen välttämiseksi annetaan ohjeita:
”Ken tahtoo varoa
saamasta ryppyjä kasvoihinsa, pitäköön silmällä kasvojensa ilmeitä. Kovat
virnistykset, tarpeettomat ilmehtimiset ja pysyvästi surkea ilme aiheuttavat
auttamattomasti ryppyjä, samoin kyyneleet. Tilapäisesti auttavat
ryppyjen poistamisessa kasvojen höyryttäminen sekä erilaiset voiteet. ---
Munanvalkuaista suositellaan hyvänä aineena ryppyjä vastaan. Kasvot sivellään
ryppykohdista munanvalkuaisella, joka
saa kuivua paikalleen kovaksi kuoreksi, noin ½ tuntia. Kun kuori sitten pestään
pois haalealla vedellä, näyttää iho nuoremmalta ja sileämmältä kuin ennen.” (Emännän
tietokirja,II osa, 1932: Kasvojen rypyt)
Hiustenhoito on oleellinen osa kauneudenhoitoa. Museokokoelmissa
on useita piippaussaksia, käherryspihtejä.
”Vanhastaan on
käytännössä kolmi- tai viisipiikilliset ns. krepeerauspihdit, joiden piikkejä
vastassa on aaltouurteinen levy. Tällaisilla pihdeillä saadaan lyhyttä, jyrkkää
käherrystä, mutta ei varsinaisia pikkukiharoita. Pikkukiharoita varten
tarvitaan kaksipiikkiset pihdit, joiden toinen piikki on syvän uurteinen.” (Emännän
tietokirja ,II osa, 1932: Käherryspihdit)
”Ken haluaa säilyttää
hiuksensa terveinä ja ehjinä ei koskaan tartu käherryspihteihin. Vaarattomia
hiuksille ovat ”vesilaineet” ja myös huolellisesti suoritettu
permanenttikäherrys. ---Mutta jos kähertämistä kuitenkin harjoittaa, on ainakin
pidettävä huolta siitä, etteivät pihdit ole liian kuumat. Sen näkee siitä, että
ne koetettaessa jättävät valkoiseen paperiin mustanruskean merkin.” (Emännän
tietokirja, I osa, 1932, Hiusten hoito)
”Hiusten
jokapäiväiseen hoitoon kuuluu harjaaminen ja kampaaminen. Kamman tulee olla
harva ja tylppäpiikkinen eikä se saa olla metallia. --- Kampaamisellahan
tarkoitetaan vain suoria hiukset ja harjaamalla pehmeällä harjalla poistetaan
tukasta tomu ja muu irtolika.” (Emännän tietokirja, I osa, 1932, Hiusten
hoito)
”Kampausnutun hankkii
pukuvarastoonsa jokainen järjestyksestä ja siisteydestä huolehtiva nainen.
Kampausnuttu puetaan ylle hiuksia suittaessa ja harjattaessa. Sen tulee olla
niin väljä, että sen helposti voi vetää myöskin puvun päälle sen suojaksi, kun
joskus päivällä kesken työn touhun on epäjärjestykseen joutunutta tukkalaitetta
suorittava.” (Emännän tietokirja, II osa, 1932; Kampausnuttu)
