Teinit ja suurkeräys

Kouvolan Entisten Nuorten facebook-sivulta löytyy kuva Kouvolan Museon kortista.  Näitä kortteja jaettiin erityisen paljon vuonna 1962 koululaisille, teineille, jotka osallistuivat museon suureen esinekeräyksen. Kortti oikeutti sisäänpääsyyn Kouvolan Museoon, joka tuolloin sijaitsi rautatieaseman vieressä, nykyisen virastotalo II paikalla.




Kouvola-Seuran kotiseutujaoston vuosikertomuksessa vuodelta 1962 kerrotaan:

”Syyskesällä joutui jaosto todellisen voimainkoetuksen eteen Kouvolan kaupungin noin vain ex tempore ojennettua meille 200 000 markan määrärahan, suorittaaksemme museoesineiden suurkeräyksen Kouvolassa ja lähiympäristössä. ”

Kouvola-Seura toteutti esinekeräyksen nopeasti.  Kaupunginhallitus päätti rahan myöntämisestä 1. elokuuta.  Seura kokoontui suunnittelemaan keräyksen toteuttamista viikkoa myöhemmin ja keräys tehtiin jo syyskuussa.

”Tällöin teinit lähtivät vaeltamaan Kouvolassa ovelta ovelle esittäen asiansa parhaalla mahdollisella tavalla ja hyvällä menestyksellä. Keräys oli kilpailuluonteinen, jossa jaettiin palkintoja parhaiten ansioituneille kerääjille. Tyttölyseon ja Kouvolan Yhteiskoulun Teinikunnille annettiin tunnustuspalkinto. ”

Suurkeräykseen osallistujat ohjeistettiin:

”Mitä kerätään: kaikkea mahdollista entiseen elämänpiiriin kuuluvaa, aina kirjallisuudesta, valokuvista, arkistosta, tekstiileistä vanhoihin talous- ja huonekaluihin. Rautatieläisten virkapukuja ja –merkkejä ja sodanaikaisia lentolehtisiä jms. Esineen historia niin tarkkaan kuin mahdollista.”

Kouvola-Seura oli painattanut esinekortteja, joihin tiedot kirjattiin ja jotka kiinnitettiin esineisiin. Kerääjät toivat pienet esineet itse museolle, isot noudettiin myöhemmin autolla. Teinit kulkivat yksinään tai pareittain, jokaisella oli sinikantinen ruutuvihko. Vihkot ovat edelleen tallella.  Vihkoon merkittiin osoite, jossa oli käyty, lahjoittajan nimi ja mahdolliset lahjoitukset. Yhden osoitteen kohdalla on maininta:  ”on esineitä, mutta ei anneta”. Mitähän esineet olisivat olleet?

Keräys tuotti yli 1000 esinettä, valokuvaa ja kirjaa. Yksi keräyksen yhteydessä kokoelmiin saatu esine on tämä rautatieläisten virkalakki. Lakki on vuosina 1919-1929 voimassa olleen virkapukuasetuksen mukainen.  Lakin alkuperäisestä omistajasta tiedetään nimikirjaimet: J.P. on merkitty vuoriin. Lakin käyttäjä on ollut töissä liikenneosastolla, siitä kertovat lakin punaiset reunusnauhat. Lakin valmistaja on helsinkiläinen A. Domsch.

Talvisodasta kotiin

Viime viikolla, 13. maaliskuuta, oli talvisodan päättymisen vuosipäivä. Kuusankosken kokoelmaan kuuluu sukset, joista lahjoittaja kertoi näin:

"Kuusankosken Hirvelän kylässä asunut reservin alikersantti Reino Hasu otti nämä omat suksensa talvisotaan mukaan, koska oli niin toivottu tehtävän. Sukset olivat silloin viimeistä suksimallia ja ostettu Voikaan urheilukaupasta 1938.

Sukset seurasivat Hasua koko sodan ajan, niin ihmeelliseltä kun se tuntuukin, kun ajattelee olosuhteita silloin. Sukset olivat välillä kadoksissa, piilotettuna lumihankeen ym. mutta löytyivät sitten taas.

Hasu toimi sodassa toisen komppanian toisen joukkueen varajohtajana helmikuun lopulle 1940, sitten joukkueenjohtajana vänrikki Kedon menettäessä molemmat silmänsä miinaräjähdyksessä. Hasu toimi joukkueenjohtajana rauhantekoon asti.

Sitten suksilla hiihdettiin Karjalan kannakselta, ensin Lappeenrantaan, ja edelleen Saimaan rannalle Sunisen kylään, jossa majoituttiin Sunisen maalaistaloon. Sieltä Pataljoona vähitellen kotiutettiin ikäjärjestyksessä keväällä 1940, sukset olalla tultiin kotiin.

Suksen perässä oleva sälö johtuu sirpaleen osumasta yön aikana majapaikan ulkopuolella."

Sukset ovat Sivakka-merkkiset.  Kun Reino Hasu osti sukset Voikan Urheiluliikkeestä vuonna 1938, oli Voikkaalla ollut urheiluliike jo kuusi vuotta. 

Joulukuussa 1936 Voikan Urheiluliike mainosti:

”JOULUPUKIT! Te tiedätte, että urheilu on riemua. Se on voimakkaan, karaistuneen ruumiin, joustavien jäsenten ja rohkean mielen riemua! Siis lahjoittakaa omaisillenne ja ystävillenne urheiluvälineitä, joita teille monipuolisesta varastostaan alan tuntemuksella tarjoaa VOIKAN URHEILULIIKE E. Espo – puhelin 59.”  (Kouvolan Sanomat 12.12.1936)

Jos Reino Hasu osti sukset syksyllä 1938, oli kauppias ehkä juuri vaihtunut. 

”Liikkeemme muutettu maanantaista 21 p:stä marrask. 1938 Voikkaalla E. Espon entiseen urheiluliikkeen huoneistoon ja samalla on urheiluliike oston kautta siirtynyt meille, jota edelleen jatkamme samassa yhteydessä eri osastona.---  Edw. Seppälä. Vaatetus- ja Urheiluliike, Voikka.” (Kouvolan Sanomat  19.11.1938)

Lahden Hiihtomuseosta kerrottiin Sivakka-suksista, että niitä valmisti 1930- ja 1940-lukujen vaihteessa Oy Wilhelm Schauman Ab Jyväskylässä. Tehdas tuhoutui sodan aikana.

Pessimisti-kisan voittaja?

Kouvolan Sanomien toimittaja teki viime lauantain lehteen jutun Poikilo-museoiden taide- ja esinekokoelmista. Toimittaja pyysi nimeämään esinekokoelmista erikoisimman, hauskimman, pienimmän, suurimman ja arvokkaimman esineen. Tehtävä ei ollut helppo, koska vaihtoehtoja on niin paljon.

Hauskimmaksi esineeksi nimesin esineen, jota ei alun perin ole tarkoitettu hauskaksi enkä tiedä, kuinka monen muun mielestä se on hauska. Minua se hymyilyttää joka kerta.

Vanhojen suomalaisten huoneentaulujen mietelauseet ovat yleensä uskonnollisia kuten  ”Jumala on rakkaus” tai ”Iloitkaat Herrassa”.  Lausahdus ”Oma koti kullan kallis” on varmaan monelle tuttu. Kannustava on huoneentaulu, jossa on teksti:  ”Rukoile ja työtä tee, niin työsi onnistuu. Majastakin matalasta linna valmistuu.”

Mutta entäpä tämä? Voiko elämää enää synkemmin tiivistää kuin tässä Kuusankosken kokoelmaan kuuluvassa huoneentaulussa? Varsinainen pessimisti-kerhon mietelause.

Kouvolapeli

Helmikuussa saimme museon kokoelmiin Kouvolapelin. Pelin on valmistanut Kaupunkipelit/SKT Oy Järvenpäästä ja Nelostuote Oy Porista. Peli on valmistettu vuonna 1993.  

Peli on monopolin tyyppinen lautapeli. Pelilaudan reunoilla ruutuja, joissa on kouvolalaisen yrityksen yhteystiedot ja yrityksen osakkeen hinta.  Peliin kuuluu pelinappuloiden ja nopan lisäksi osake-, ohje- ja kysymyskortit sekä pelirahaa. Osakeruuduissa pelaajalla on mahdollisuus ostaa kyseisen yrityksen osakkeita. Kaupunkipeli-ruudussa pelaaja joutuu vastaamaan joko kysymykseen tai tekemään ohjekortin mukaisen tehtävän. Pelin aikana pelaaja voi joutua konkurssiin tai kohdata pörssiromahduksen. Pelin voittaja on se, joka on onnistunut keräämään suurimman omaisuuden.

Tässä pieni Kouvola-visa vuoden 1993 Kouvolapelin kysymyksin:

1)      Mikä on Kouvolan paikallisradion nimi?

2)      Mitä soitinta varmistetaan Kouvolassa teollisesti?

3)      Mikä on Mannerin leipomon suosituin tuote? 

       a) kermawiener b) karjalanpiirakka c) ruiskiekko

4)      Kuka on suunnitellut Kouvolan rautatieaseman?

5)      Mistä makeasta herkusta Kouvola on maankuulu?

6)      Missä kulki Ruotsi-Suomen ja Venäjän raja ennen Suomen sotaa?

7)      Kuka kouvolalainen valittiin vuonna 1991 maan tangokuningattareksi?

8)      Millä taiteilijanimellä tunnetaan ns. Pikkukaupungin poika –levyn säveltäjä?

9)      Milloin vietettiin upouuden Kouvolan teatterin avajaisensi-iltaa?

10)   Missä sarjassa pelaa Kouvolan Pallonlyöjät kaudella -93?

Vastaukset ovat tämän tekstin lopussa.

Grilli-Kipsa, Espe Oy, Pesutupa Emma, Papula, Kouvolan Seudun Sähkö ovat esimerkkejä yrityksistä, jotka olivat pelissä mukana. Yhden mukana olleen yrittäjän mukaan kyseessä oli eräänlainen yritysten mainospeli. Jokainen yritys maksoi pelissä mukana olemisesta. Nelostuote-konserniin kuuluvasta Tactic Oy:stä kerrottiin, että 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa yritys teki vastaavanlaisen pelin noin 35 eri kaupungista.

Ohjekorttien tehtävä liittyy jollain tavalla yritykseen. Kortin takana on yrityksen yhteystiedot. Tässä yksi Grilli-Kipsan ohjekortti:

”Olet asunto-osakeyhtiö  pihankunnostustalkoissa. Sinut on määrätty hoitamaan muonitus. Teet sen helpoksi ja suuntaat suoraan Grilli-Kipsalle ja tilaat Oikosulkuja koko porukalle. Säästät näin aikaa ja saat ylimääräisen heiton.” 

Millainen herkku mahtoi olla Oikosulku? Entä Grilli-Kipsan Lataus tai Taavin herkut, jotka mainitaan muissa ohjekorteissa?

Vastaukset tietovisaan:

1)      SBC-radio

2)      harmonikkaa

3)      karjalanpiirakka

4)      E. Kajava

5)      Kouvolan lakritsi

6)      Kymijoessa

7)      Kaija Pohjola

8)      Kalevi Kullasvaara

9)      22.10.1960

10)   Suomensarjassa

Kaksi kaveria

Nämä kaksi kelloa kuuluvat yhteen, vaikka vain toinen on museoesine. Ensimmäinen kello on Kouvolan vanhan rautatieaseman ulkokello, joka on nykyään Kouvolan rautatieaseman odotussalin seinässä.  Toinen kello on Kouvolan kokoelmaan kuuluva kaappikello, joka sijaitsi alkujaan vanhan rautatieaseman lipputoimistossa. Kaappikellon koneisto pyöritti myös ulkokellon koneistoa.

Alunperin ulkokello sijaitsi vuonna 1889 valmistuneen Kouvolan rautatieaseman kuistin seinässä. Samanlaisia kelloja oli muillakin rautatieasemilla, esimerkiksi Inkeroisten asemalla. 



Kouvolan rautatieasema vuonna 1902.

Kouvolan vanhan rautatieaseman purkaminen aloitettiin 25.7.1960. Uusi asemarakennus oli otettu käyttöön edellisenä päivänä. Kouvola-seura, joka 1960-luvulla vastasi Kouvolan museotoiminnasta, valokuvasi aseman purkamisen ja ulkokellon irrottamisen. Kouvola-seura myös pelasti esineistöä museon kokoelmiin. Kellojen lisäksi museokokoelmiin talletettiin osia rakennuksesta sekä huonekaluja ja muuta pienesineistöä.

Rautatieaseman purkutyöt aloitettiin 25.7.1960. Kuvaaja: Antti Ranta-Knuuttila.

Kaappikellon valmistajaa ei tiedetä, sillä kellossa ei ole minkäänlaisia merkintöjä. Ulkokellon sijainnin perusteella kaappikello sijaitsi aluksi lipputoimiston ulkonurkassa. Ulkokello siirrettiin aseman päätyyn ehkä vuonna 1913, kun päädyssä sijainnut asuinhuoneisto otettiin toimistokäyttöön.  Samalla kaappikellon paikkakin muuttui. Muistaisikohan kukaan, missä kaappikello sijaitsi 1950-luvulla? Kouvolan Sanomat (26.7.1960) kertoo aseman purkamisesta kertovassa uutisessa kellosta vain yhden lauseen verran: ”Sisällä toimiston nurkassa seisoi yksinäisenä vanhan ajan kunnon kaappikello odottaen sekin siirtoaan vanhuuden lepoon.”  

Seinäkellon ja kaappikellon kellotauluissa on numeroiden I-XII lisäksi myös numerot 13-24, jotka maalattiin kellotauluihin todennäköisesti vuonna 1928, kun rautateillä siirryttiin 12-tuntijärjestelmstä 24-tuntijärjestelmään. Asiasta uutisoi Kouvolan Sanomat 14.4.1928:

Uusi aikataulujärjestelmä valtionrautateillä

Sen johdosta, että valtionrautatiet siirtyvät ensi kuun 15 päivästä 24-tuntiseen ajanjaksojärjestelmään, ja kun on odotettavissa, että uusi järjestelmä aluksi aiheuttaa yleisön keskuudessa oudoksumista ja ehkä hämminkiäkin, on rautatiehallituksen aloitteesta ryhdytty toimenpiteisiin siirtymisen helpottamiseksi ja havainnoillistuttamiseksi. Niinpä varustetaan uudet aikataulut kellotaulukoilla, joissa nykyisen tuntijärjestelmän ohella on uusi. Samoin muutetaan numerot kelloissa.

Jo tähän mennessä on useissa rautatiejaksoissa tämä työ suoritettu ja parhaillaan sitä jatketaan. Ainakin kaikkien ulkona olevien asemakellojen taulukot muutetaan.

Ihmeen kaunis esine!

Koko viime vuoden olemme Kouvolan kaupunginmuseossa purkaneet paikallismuseoiden näyttelyjä ja siirtäneet esineitä museoista ja varastoista Kokoelmakeskukseen. Vuonna 2012 valokuvasimme ja pakkasimme viiden työntekijän voimin 3800 esinettä, mikä on melkoinen määrä.

Joka päivä näen työssäni mielenkiintoisia esineitä ja tutustun niiden tarinoihin. Harmittaa, että esineitä ei näe muut kuin museon henkilökunta. Arviolta 30 % 35 000 esineestä on ollut esillä paikallismuseoiden näyttelyissä. Nyt esillä on vielä vähemmän, koska paikallismuseoista vain kaksi on kesäisin avoinna. 70 % kokoelmista on aina ollut varastoituna.

Siksi on nyt tämä blogi. Jotta esineet olisivat olemassa eivätkä vain Kokoelmakeskuksessa silkkipaperiin säilöttynä. Poimin kokoelmista esineitä, joilla on tarina tai jotka ovat vain niin ihmeen hienoja, kuten tämä piippu:

Valkealan kokoelma, piippu VY2057 on saatu kokoelmiin lahjoituksena Valkealasta heinäkuussa 1958, kun Kymenlaakson Osakunta kiersi keräämässä museoesineitä valkealalaisilta.

Valitsen esineet oman mielenkiintoni mukaan. Esittelen niin uusia lahjoituksia kuin jo 1930-luvulla kokoelmiin kerättyjä. Kaikista esineistä en tiedä kaikkea ja joskus tiedän väärin. Toivon, että tämän blogin kautta tieto esineistä lisääntyy ja saamme koottua esineisiin liittyviä muistoja.